Lastenmusiikkia ja musiikkia lapsille

”Äiti, soita MEIDÄN lauluja! LASTENlauluja!” Sanoi kolmevee tyttäreni kun harjoittelin viikonloppuna kappaleita omille keikoille kitaran kanssa. Sain tästä kommentista kimmokkeen kirjoittaa hieman ajatuksiani lastenmusiikista ja vinkata meidän lasten lempparibändejä. Toinen kimmoke postaukselle tuli, kun kuuntelin Panurama-podcastin (Panu Savolaisen isännöimä musiikkiaiheinen podcast) tosi hyvän Lastenmusiikki-jakson, jossa haastateltavana oli inspiroiva Soili Perkiö. Kannattaa kuunnella, jos aihe kiinnostaa!

Lapset ovat tosi välittömiä musiikin kuuntelijoita, ainakin nämä meidän tenavat. Pyytävät heti vaihtamaan kappaleen, jos eivät tykkää. Toisaalta jaksavat rasittavaa kyllä uskomattoman kärsivällisesti kuunnella sata kertaa putkeen jonkun lempparilevyn. Onneksi kuitenkin yleensä aikuiset voi vielä näin pienten kanssa vaikuttaa siihen, mitä musiikkia aletaan alunperin soittamaan. Mutta meillä ainakin jo yksvee osaa ilmaista, että mistä tykkää ja mistä ei ja toki sitten tehosoittoon päätyy ne lasten omat lempparit.

Lapsistakin on hauskaa, kun musiikissa on koukkuja ja kappaleet ovat mielenkiintoisen kuuloisia. Toki myös aikuisille ”sivustakuuntelijoille” tämä on aika tärkeä kriteeri. Meillä viime aikoina on ollut mm. Mimmit-bändin levyt tehosoitossa, ja niissä kappaleissa on sovituksiin käytetty paljon aikaa ja mielikuvitusta.

Lapset myös liikkuvat musiikin tahdissa luontevasti, mikä on tosi ihailtavaa! Jo ihan pienetkin vauvat hytkyvät, kun musiikki alkaa soida. ❤ Meillä on aika energiset lapset, joten etenkin musiikki jonka tahdissa voi ”rokkailla” (eli laittaa aurinkolasit päähän ja heiluttaa tukkaa omg), tanssia tai juosta ympäri asuntoa puhuttelevat meidän lapsia. Olivia pyytää usein ohittamaan hitaat kappaleet, paitsi jos niissä on sanomana jotain koskettavaa, minkä hän helposti ymmärtää – esimerkiksi paleleva lintu, kuumeinen karhunpoika tai mirri joka sairastaa. Tällä hetkellä myös Hevisaurus on esikoisen uusi lemppari, ja ”Kapteeni Koukkua” on kuunneltu ehkä miljoona kertaa. Hevimusiikki yhdistettynä tekstinä hurjaan tarinaan ovat selvästi aika jännittäviä meidän pienen kuuntelijan mielestä.

Meillä lapset haluaa laulaa paljon levyjen mukana. Kappaleiden pitää olla tämän takia laulettu aika korkealta, jotta luonnostaan aikuisia korkeampaa laulavat lapset pystyvät tuottamaan äänen itse helposti. Tämä kyllä suurimmassa osassa lastenlevyjä toteutuukin. Esim. Pikku Papun, Satu Sopasen & Tuttiorkesterin ja Mutaveijareiden levyt ovat lapsille mukavalla korkeudella laulaa ja olleet meillä tehosoitossa.

Laulujen tekstit ovat kanssa tärkeässä roolissa. Ihan pienet lapset (meidän kuopus tällä hetkellä elävänä esimerkkinä…) tykkäävät lorutteluista, esim. ihah-haa, hämä-hämä-häkki tai körö-körö-kirkkoon sekä eläinten äänistä ja iänikuisista tsuku-tsuku-veturin äänistä. Haluan, että lapset saavat kuunnella teksteiltäänkin heille tehtyä musiikkia. Aikuisten laulut harvoin kertovat lohikäärmeistä, pupuista tai ystävästä joka on kuin villasukka – jotka on siis lasten mielestä tosi mielenkiintoisia laulujen aiheita! Olen itse sen verran kalkkis, että mun mielestä lasten ei tarvitse kuunnella lauluja, joissa lauletaan parisuhteen ongelmista, seksuaalisuudesta tai kännäämisestä. Eli meillä ei kuunnella autossa radiota juuri ollenkaan tästä syystä, tai ainakin tiettyjen kappaleiden kohdalla vaihdetaan kanavaa.

Välillä koen huonoa omaatuntoa siitä, että meillä ei lueta kirjoja päivittäin. Meillä ei lueta iltasatua kuin ehkä parina iltana viikossa, mutta olen koittanut lohduttautua, että meillä sentään lauletaan tosi paljon joka päivä. On laulut hampaiden pesuun, vaatteiden pukemiseen, lelujen keräämiseen, ulkoiluhetkiin ja etenkin iltalaulut. Lapset myös haluavat aina kuulla hetkessä improvisointuja lauluja (”laula äiti nyt joku speghettilaulu!”) , eivätkä tosiaan ole näiden suhteen kovin kriittisiä (nimim. perheen kovin riimittelijä-räppääjä täällä hep! :D). Joku muistitutkija osaa ehkä sanoa tarkemmin, mutta mututuntumalta ja lähes pätevänä keittiöpsykologina voisin väittää, että varmasti myös laulaminen kehittää yhtälailla lapsen muistia ja mielikuvitusta?

Haluaisin rohkaista kaikkia laulamaan lapsille! Ei tarvitse todellakaan olla laulaja, kuorolaulaja tai edes pysyä nuotissa laulaakseen lapselle. Lapsi ei ole ollenkaan kriittinen vanhempiensa laulua kohtaan, vaan luultavasti ihailee ihan estoitta ja iloitsee musisoinnista. Nuotin vieressä todellakin on tilaa. Sama koskee myös musiikin kuuntelua – vanhemmat ovat väistämättä tie lapsen musiikkikokemuksien syntymiselle, ja sitä tietä kannattaa pitää aurattuna. ❤

❤ Elina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s