Millainen on hyvä kollega?

Mulla on ollut ilo olla opetuspaikoissa hyvien kollegoiden ympäröimänä. Viimeksi tällä viikolla olen monta kertaa ajatellut, että onpa mahtavaa saada työskennellä upeiden tyyppien kanssa. Jäin pohtimaan, mikä tekee minun mielestäni hyvän kollegan tällä meidän opetusalalla eli instrumenttiopettajana. Luvassa ajatuksen virtaa aiheesta! Paljon aihe liittyy myös siihen, millainen on mielestäni hyvä opettaja. Rakkaus opetettavaan aineeseen ja suhtautuminen oppilaisiin heijastuu myös kollegoiden välisiin suhteisiin.

1. Oppilaiden edun priorisointi. Opettajan pitää pyrkiä parhaalla mahdollisella tavalla auttamaan oppilasta eteenpäin ja pyrkiä ajattelemaan kyseisen oppilaan etua. Toisaalta taas tämä liittyy alalle tyypillisen työelämän sirpaleisuuden hallintaan. Opettajat usein työskentelee monessa opetuspaikassa ja myös esiintyjinä. Harva opettajista elää yhden opetuspaikan palkalla, jolloin työt väistämättä menee päällekkäin joskus. Oppilaan edun priorisoinnissa kyse on tavasta hoitaa aikataulliset haasteet ja halusta saada kombo järkeväksi myös opiskelijan kannalta. Kävin monta vuotta Turussa töissä, ja me reissuopettajat aina pyrittiin siihen, että opiskelijat ei kärsi sen takia, että me valitaan asua Helsingissä. Moni kollega hoitaa tämän oppilaan edun priorisoinnin tosi tyylikkäästi.

2. Aito innostus opetettavaan aineeseen. Palo, motivaatio, draivi. Tämä näkyy jo ihan kahvilakeskusteluissa. On mielenkiintoista jutella opettamisesta, jos keskustelukumppani kokee työnsä tosi mielekkäänä. Taidealalla on mun mielestä tosi tärkeää suhtautua omaan aineeseen intohimoisesti ja suurella palolla. Kun tämä ydin on pohjalla (”rakastan opettaa ja rakastan ainettani, iloitsen oppilaiden kehityksestä“), niin väsyneet päivät ja kiireviikot sujuvat helpommin. Heti tulee mieleen muutama kollega, joita ihailen nimenomaan tämän palon takia. Haluaisin omille lapsilleni juuri tällaisen opettajan.

3. Vertaistuki ja armollisuus. Hyvälle kollegalle uskaltaa olla itse keskeneräinen. Taidealalla välillä mieliin hiipii outo ajatus, että pitäisi osata kaikki asiat (sula mahdottomuus, oikeasti) ja epävarmuuden myöntäminen on huono juttu. On tosi raskasta, jos joku yrittää ylläpitää “osaan kaikki“-kulissia joko oppilaille tai kollegoille. Sellainen syö kaikkien ympärillä olevien itsevarmuutta ja tyrehdyttää kaiken aiheeseen liittyvän keskustelun ”epäonnistumisen” pelon takia. Onneksi tätä tapahtuu tosi harvoin ja osittain tämä saattaa myös olla vain omien korvien välissä. Tiedän kyllä, kuinka paljon olen itse treenannut ääntä, eri tyylejä, musiikillisia ilmiöitä ja keikkaillut – osaan taatusti opettaa niistä tosi paljon ja aika hyvinkin, mutta enhän mä nyt silti kaikkea osaa. Sitten kun musiikissa luulee osaavansa kaiken voisi mun mielestä hyvin lopettaa! 🙈 Mulle suurin onni on ollut työpaikoilla löytää ne tyypit, joilta voi kysyä apua ja mielipidettä. On kiva fiilis, että oppilaiden äänellisiä haasteita tai äänen haasteita yleisesti voi puida jonkun kanssa. Siinä oppii itse lisää ja omat ajatukset jäsentyy paremmin. Ja rehellisesti – en usko yhtään, että olisin noiden keskusteluiden jälkeen muiden silmissä huonompi opettaja, vaan päinvastoin motivoitunut ja kiinnostunut oppimaan itse lisää.

4. Arvostus ja toisen onnesta iloitseminen. Hyvää kollegaa on helppo arvostaa. Toivoa toisen uralle menestystä, vaikka osittain “kilpaillaan“ (inhottava sana!) samoista paikoista. Luottaa siihen, että hyville tyypeille löytyy kaikille oma paikka ja polut ovat erilaisia. Iloita toisen onnistumisista. Kun joku jota itse arvostaa pääsee urallaan eteenpäin, niin samalla eteenpäin menee koko oma ajatusmalli ”hyvästä opettajuudesta” ja tämä nostaa koko alan tasoa. Sama koskee tietty muusikkoutta – jonkun menestys on kaikille lisää eikä keneltäkään pois. Muusikoilla aihe on helpompi, koska ei ole x-määrää täytettäviä paikkoja vaan tilaa kentällä on enemmän. Opettajuudessa paikkoja on tietty rajallisempi määrä. Koitan ajatella, että tekemällä nykyisellä osaamistasollani aina parhaani ja jatkuvasti kehittämällä itseäni asiat tulevat menemään hyvin (lopulta). On kiva, kun kollegat ovat iloinneet kanssani, jos on ollut ilon aihetta. Ja kun ei ole ollut ilon aihetta ja kaikki mennyt pieleen, niin tsempanneet uskomaan omaan tekemiseen. Hyvä minkä on saanut muilta tekee kyllä mieli laittaa kiertämään. ❤️

5. Kiva tyyppi. Tottakai. Kenen kanssa synkkaa? Kenen näkemisen jälkeen on hyvällä tuulella?

Mitä mä unohdin hyvään kollegaan liittyen? Mulla ei ole kokemusta kollegoista aikuisiällä kuin muusikkoina tai opettajina, joten olisi joskus hauska päästä katonrajaan kärpäsenä tutkimaan millaista joku toimistokollega-meininki on! Mä olen oppinut omien kollegoiden tavasta opettaa, heidän ajatuksistaan opettamisesta ja heidän tuesta omaan opettajuuteen niin paljon. Kunpa mä osaisin olla itsekin tuollainen kuin ihailemani hyvät kollegat, siinä onkin hyvä tavoite ensi vuodelle. ❤

❤ Elina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s