Miten tulla muusikoksi? Yleisiä huomioita ja oma tarinani.

En muista mitään yksittäistä hetkeä tai vuotta, jonka jälkeen olisin todennut olevani ”nyt oikea ammattimuusikko”. Eräällä tavalla olen ehkä aina ollutkin jonkinasteinen muusikko vaikkakin alussa harrastelija – lauloin ja esiinnyin jo lapsena, perustin ja menin mukaan eri bändeihin ja joskus tuntui, että kaikkien muidenkin mielestä tämä uravalinta oli kohdallani aika itsestäänselvä.

Aloin soittaa pianoa 3-vuotiaana, lauloin ennenkuin puhuin ja esiinnyin heti, kun sain vähänkin yleisöä. Esiintymisintoni ei kadonnut koskaan mihinkään (sorry vaan vanhat koulukaverit, varmaan vieläkin joku kantaa kaunaa kun ”Elina AINA esiintyy joka paikassa” :D), vaan se tuntui olevan välillä jopa harjoittelua eteenpäin ajava voima. Aloin soittaa sähkökitaraa ala-asteella (ja tykkäsin siitä megapaljon), ja perustin ekan bändini 9-vuotiaana. Yläasteella menin mukaan musiikkiopiston kautta tuttujen soittajien bändeihin tai etsin muusikoiden.netistä itselleni bändikavereita. Treenasimme autotalleissa, kavereiden olohuoneissa ja kouluissa. Good old times! Lauloin myös koko lapsuuden ja nuoruuden seurakunnan kuorossa. Lukiossa viimeistään ymmärsin, että musiikkia kohti taitaa koko elämäni nyt mennä. En oikein keksinyt mitään muutakaan kiinnostavaa, joten miksi väkisin yrittää taistella sisintä vastaan.

Kai virallisesti aloin itse ajatella olevani ammattimuusikko, kun perustin toiminimen 19-vuotiaana vuonna 2008 pyörittämään keikkojeni laskutusta ja pääsin samana vuonna Sibelius-Akatemialle opiskelemaan pedagogilinjalle. Silti en tuolloinkaan ajatellut olevani jotenkin ”valmis muusikko”, vaan riittävän hyvä kutsuakseni itseäni ammattilaiseksi. Pikkuhiljaa keikkailun ja koulutuksen myötä ammattitaito on kehittynyt ja kehittyy koko ajan. En koe vieläkään olevani mitenkään valmis, ja treenaan viikottain juttuja joita en vielä osaa. Enää en silti jännitä tuurauskeikkoja tai muita uusia työtilaisuuksia, vaan omaan ammattitaitoon (laulutekniikkaan, yleisön lukemiseen, vuorovaikutukseen yleensä, biisien osaamiseen ja korviin päässä) voi luottaa oikeastaan aina. Nykyään on fiilis, että tilanteesta kuin tilanteesta selviää kunnialla. Saan usein tehdä keikkoja itseäni parempien soittajien kanssa, ja se on tosi kehittävää. Silloin löytää aina juttuja, joita voisi itse laulaa paremmin ja treenaamalla ne asiat on taas vähän pidemmällä itse muusikkona.

Mitä sitten yleisesti ottaen mielestäni vaaditaan muusikolta ja etenkin ammattimuusikolta? Nämähän ovat nyt ihan omia mielipiteitäni, vaikka olenkin yllättävän taitava tuomaan oman mielipiteeni faktana esille, haha😎 Muusikoilla on se ero moniin muihin ammatteihin, että meillä ammattiopinnot ovat vain loppuhuipennus opiskelulle – oikeasti töitä on jo paiskittu mielettömiä määriä koko lapsuus ja nuoruus, eikä valmistumisenkaan jälkeen ole mitenkään valmis tai voi lopettaa harjoittelua. Opinnot on siinä mielessä myös samalla vain lähtölaukaus. Opinnoissa saa ensiarvoisia kontakteja, oppii suhteuttamaan omaa tekemistään muiden ammattilaisten tekemiseen, kehittyy opettajien johdolla eteenpäin instrumentissaan sekä saa ”musiikin yleissivistystä” oikein aimoannoksen. Oikeastaan lähes kaikki nykyiset soittokaverit olen enemmän tai vähemmän oppinut tuntemaan juurikin ”ammattiympyröistä” eli koulujen tai sitä kautta saatujen kontaktien kautta. Siinä mielessä koulutuksen merkitystä ei oikein voi aliarvioida – eihän minulla muuten olisi varmaan juurikaan mitään näistä töistä, mitä nyt teen!

Mielestäni voi silti olla aivan erinomainen muusikko tai etenkin laulaja olematta käynyt kouluja päivääkään. Tämän varmasti allekirjoittaa moni kollega. Ammattimainen tekeminen ratkaisee kaiken – kuinka nopeasti ja itsenäisesti harjoittelee, osaako osuutensa keikalla, tekeekö hommansa hyvin jne. Sen sijaan yleisesti työmotivaatiosta ja innosta kehittää itseään ammattiopinnot toki kertovat jotain – työmoraali ja motivaatio taas ovat piirteitä, joita riippumatta alasta varmasti arvostetaan. Ammattilaisuus ehkä takaa myös monipuolisuutta – on pitänyt opetella muutakin kuin omaa lempparimusaa ja näin ollen mahdollisuudet elättää itsensä musiikilla kasvaa. Toisaalta taas harrastelija saa elantonsa muualta, eli voi keskittyä surutta vaikka yhteen tyyliin, ja tulla siinä hyväksi.

Koko musiikin opiskelu on aika tuore ilmiö – back in the days musiikkia opiskeltiin korvakuulolta ja imitoiden. Termit musiikillisille ilmiöille on aina tulleet sen jälkeen, kun ilmiö on ollut jo olemassa. Koulussa joskus käy niin, että teoreettinen tieto onkin käytännön tietoa edellä tai asiat joskus opitaan teoria-käytäntö-järjestyksessä. Itseoppineilla muusikoilla taas voi käytännön osaaminen olla hallussa, mutta ei termejä tekemiselleen. Ammattilaisuudessa tarvitaan mielestäni molempia taitoja, osaamista ja termejä. Yhteenvetona kaikesta: koulutus antaa hyvät välineet ammattimuusikoksi, mutta oikea muusikko on se joka tekee musiikkia työkseen ja ammattimaisesti. Siinä ei vaadita tutkintoa, mutta kyllä se monessa kohtaa helpottaa.

Tällaisia ajatuksia tänään! Itselleni tyypillisesti saatan kyllä jo ensi viikolla olla vähän eri mieltä koko jutusta 😂 Kivaa viikkoa 🦸‍♂️Muusikko
❤ Elina